Blogissa esitellään näyttelyitä ja kirjoitetaan muutenkin taiteesta koko kentän laajuudelta: mukana ovat sekä nykytaide, maalaustaide, kuvanveisto että arkkitehtuuri.

torstai 28. syyskuuta 2017

Turun arkkitehtuurihelmiä Dahlströmin palatsissa: Gustaf Nyström

Tällä kertaa käväisin katsomassa arkkitehtuurinäyttelyn, jossa esillä on arkkitehti Gustaf Nyströmin (1856-1917) viittä Turkuun suunnittelemaa rakennusta koskevia piirustuksia, kuvia sekä historiaa näiden rakennusten taustalla. Erikoista tässä on se kun Turusta on kysymys että nämä kaikki rakennukset ovat edelleen pystyssä ja käytössä. Esittelen nyt nämä rakennukset, mutten kuitenkaan kronologisessa vaan sattumanvaraisessa järjestyksessä. Eli siinä järjestyksessä, missä ne halusivat tällä kertaa tulla blogissani esitellyiksi.

Dahlströmska palatset eli Humanisticum. Kuva: TJ
Komea sisäänkäynti Humanisticumiin. Kuva: TJ
Kuinkahan moni turkulainen mahtaa tietää, mikä on Dahlströmin palatsi (Dahlströmska palatset)? Se tunnetaan nykyisin myös nimellä Humanisticum. Joko alkaa kuulostaa tutulta? Jos ei, se sijaitsee Åbo Akademin kampusalueella, osoitteessa Piispankatu 13. Rakennuksen suunnitteli kuten asiayhteydestä arvata saattaa Gustaf Nyström vuonna 1894. Talo valmistui kauppaneuvos Ernst Dahlströmin (1846-1924) yksityisasunnoksi vuonna 1895. Rakennusmiehet saivat siis huhkia oikein vuorossa. Uusrenessanssityylinen rakennus on lähes "tuntematon" turkulainen helmi. Tuntematon lainausmerkeissä siksi, että kaikkihan sen rakennuksen tietävät, jos joskus ovat Piispankatua kulkeneet. Harva vain tietää, mikä se rakennus oikeastaan on ja vielä harvempi, kuka sen on suunnitellut ja mikä rakennuksen historia on. Tällä hetkellä rakennuksessa toimii Donnerska institutet ja sen omistaa Stiftelsen för Åbo Akademi. Siellä sijaitsee mm. Pohjoismaiden suurin (laajin) uskontotieteellinen tutkimuskirjasto.

Toinen Nyströmin suunnittelemista rakennuksista Turussa on Carl von Heidekenille (1856-1914) suunniteltu synnytyslaitos eli Sirkkalankadulla sijaitseva legendaarinen "Heideken". Sehän on se rakennus, jossa syntyminen teki turkulaisesta Turkulaisen. Syntyperäisten kaupunkilaisten ylpeydenaihe lakkasi toimimasta synnytyssairaalana 1990-luvulla. Nykyään siinä toimii kaupungin perhekeskus. Rakennuksen suunnittelussa keskeisellä sijalla olivat moderni sairaalahygienia ja paloturvallisuus: edellinen puinen synnytyssairaala samalla paikalla paloi poroksi vain kahdeksan vuotta valmistumisensa jälkeen. "Heideken" on tyyliltään lähinnä jugendia.


Näkymä Humanisticumin aulasta. Kuva: TJ
Kolmas rakennus on Suomen Pankin Turun konttori Linnankadulla, joka suunniteltiin 1913 ja otettiin käyttöön 1914. Sen sijaan tutumpi ja lähestyttävämpi on Aurakadun päässä mäellä sijaitseva Turun taidemuseo, jonka rakennusta varten järjestettiin kilpailu. Nyström voitti tämän kilpailun ja vuonna 1901 olivat varsinaiset piirustukset valmiina. Rakennus valmistui vuonna 1904. Projektin rahoittivat edellä mainittu kauppaneuvos Dahlström ja hänen veljensä Magnus (1859-1924), kauppaneuvos hänkin. Rakennuksen valmistuttua se luovutettiin Turun kaupungille. Nyströmin suunnittelema rakennus on siis alun perinkin museoksi aiottu ja se edustaa aikakaudelle tyypillistä suomalaista kansallisromantiikkaa.










Humanisticumin aula. Kuva: TJ
Näkymä Humanisticumin yläkerrasta. Kuva: TJ
Viimeinen näyttelyn rakennuksista on ehkä kaikkein tunnetuin turkulaisille, muttei tavallisin. Nimittäin kauppahalli. Ei enää tämän tekstin tässä vaiheessa tuottane kenellekään hämmästystä, jos mainitsen, että sekä Ernst Dahlström että Carl von Heideken olivat keskeiset vaikuttajat Turun kauppahalliprojektissa. Elintarvikkeiden kauppa haluttiin nimittäin siirtää hygieenisempiin sisätiloihin, joissa myöskään vaihtelevat sääolot eivät kaupantekoa haitanneet. Nyströmiltä tilattiin piirustukset ja ne olivat valmiit 1893. Kustannusarvio hallin rakentamisesta oli 250 000 markkaa. Kauppahallin rakennustyöt aloitettiin vuonna 1895 ja uusi halli otettiin käyttöön seuraavana vuonna. Alkuperäisessä kauppahallissa myyntipaikkoja oli peräti noin 150. Kuten Dahlströmska palatset on kauppahallinkin julkisivu lähinnä uusrenessanssia. Nyström on suunnitellut myös hieman aiemmin valmistuneen Helsingin ensimmäisen kauppahallin Eteläsatamaan. Nyströmin mukaan keskeisin ero Helsingin ja Turun hallien välillä on se, että Turun halli on suunniteltu lämmitettäväksi. Lienee siis Helsingin hallissa aikanaan ollut vilu talvella. 
Gustaf Nyström: Turun kauppahalli. Kuva: TJ

Turun kauppahallin suuri ongelma oli se, että kaupungissa ei vielä 1890-luvulla ollut vesijohtoverkkoa. Halliin piti siis vesi kantaa sisälle. Uusi kaivo porattiin hallin viereen, mutta sen vesi ei ollut juomavedeksi kelpaavaa. Sitä voitiin onneksi käyttää huuhteluvetenä.
Yläkerran hieno kakluuni, tai ainakin sen yksi seinä,
Humanisticumin yläkerrassa. Kuva: TJ
Ehkä se kaikkein kuuluisin ja hienoin Nyströmin rakennuksista on Säätytalo Helsingissä, johon kuvanveistäjä Emil Wikström (1864-1942) teki portaiden yläpuolen pedimenttiin eli päätykolmioon Aleksanteri I:tä ja Suomen säätyjä kuvaavat reliefit. Nyström liittyy Turkuun myös oppilaansa Frithiof Strandellin (1865-1925) kautta, jonka käsialaa ovat mm. Verdandin komea kivitalo Kaskenkadun alussa jokirannassa sekä Turun Osakepankin talo eli nykyinen ravintola Old Bank. Lisäksi Strandell on usean kiistellyn turkulaisen puutalon suunnittelija. Suurin osa näistä onkin jo ehditty purkaa ja loppujenkin housut jo tutisevat.

Humanisticumin pieni näyttely koostuu lähinnä rakennuksista kertovista teksteistä sekä Nyströmin rakennuspiirustuksista ja vanhoista valokuvista. Mielestäni vähintään yhtä kiintoisaa yleisölle on nähdä Humanisticum sisältä: se on nimittäin todella hieno pikku palatsi. Arkkitehti Gustaf Nyström ja Turku viisi taloa, viisi tarinaa-näyttely on avoinna Humanisticumissa (Piispankatu 13) 27.10. asti. Suosittelen näyttelyä kaikille arkkitehtuurista kiinnostuneille, mutta turkulaisille se on mielestäni kotiseututuntemuksen kartuttamisen vuoksi lähinnä välttämätön.






Lisää tietoa Turun rakennuksista Piispankadun ja Tuomiokirkontorin ympäristössä löytyy teoksesta Ringbom, Sixten, Ringbom, Åsa, Akademiska gårdar: arkitektur och miljöer kring Åbo Akademi, Åbo 1985.


Lähteet: Tekniska föreningens i Finland förhandlingar no 3/1893

torstai 7. syyskuuta 2017

Hiljainen ikuinen savi: Cornelius Colliander Turun Taidekappelissa

Cornelius Colliander: Kulho. Kuva: TJ
Savi. Ikiaikainen materiaali. Savi tarttuu saappaisiin tai siihen voi upottaa jalkansa, jos aikoo uida suomalaisissa joissa. Se on myös materiaali, josta kreikkalaiset tekivät amforansa ja hydriansa sekä roomalaiset tiilensä, jotka edelleen uhmaavat aikaa ikuisessa kaupungissa. Se on talousastioiden raaka-aine kautta aikain sekä perinteinen kuvanveiston materiaali. Kuvanveistäjä Johannes Takanen nosti sitä Virojoen pohjasta ja muotoili yhden parhaista rintakuvistaan, Carolina Lydeckenin rintakuvan vuonna 1870.

Tulen kanssa tekemisiin joutuessaan savi kovettuu. Siitä tulee terracotta, keitetty maa, terra cocta (lat.). Rajusti siis yksinkertaistaen ja yleistäen. Savea on monensorttista, alueesta riippuen. Terracottaksi yleensä mielletty savi on oranssinpunaista. Suomalainen savi, ainakin Virojoen pohjan savi, on poltettuna harmaata. Monenlaiset koristelutavat aina raaputuksesta tai kaiverruksesta kasvipainantaan tai maalaukseen ovat savelle mahdollisia. Erityisen kiillon saviesine saa, jos se käsitellään glasuurilla, esim. tietynlaisella savilietteellä. Näin astioita koristeltiin jo pronssikaudella Aigeian meren saarilla, esim. Kreetalla kauan ennen kuin manner-Kreikan kulttuuri heräsi. Kansallismuseon Internet-sivujen mukaan saviastioita alettiin valmistaa noin 10500 vuotta sitten Lähi-idässä.
Cornelius Colliander: Korkeat maljakot, shinolasite. Kuva: TJ


Cornelius Colliander: Ruukut (suolalasite). Kuva: TJ
Savi jos mikä kantaa monenlaisia kulttuurisia merkityksiä. Toiselle se on likaa, toiselle arvokasta raaka-ainetta taiteen tekemiseen, toiselle kippojen ja kuppien raaka-aine. Turun Taidekappelissa on nyt avautunut näyttely, jossa on esillä paraislaisen keraamikon Cornelius Collianderin töitä. Näyttelyn nimi kertoo saven luonteesta paljon: I elden skapad (Tulessa luotu). Tällainen näyttely sopii ihanteellisesti tähän ympäristöön, jossa käsittelemätön suomalainen puu on pääosassa. Collianderin savityöt täyttävät kappelin näyttelyalueen. Luonnon läsnäolo tuntuu nyt Taidekappelissa vahvana. Kirjoittaessani tätä paikan päällä metsäinen mäenrinne aukeaa ikkunasta eteeni. Syksyisen harmaus, metsän vihreys ja punaiset pihlajanmarjat värittävät näkymää. Orava laskeutuu puusta. Matalassa, pitkässä ikkunassa näkyvät kesän lukuisien vesisateiden harmaat jäljet.

Cornelius Colliander: Ruukku vahakuvioilla. Kuva: TJ
Mutta sitten itse asiaan. Collianderin saviastiat ovat kaikki pinnoitettuja eli niissä on lasite, glasuuri. "Lasite on ohut kerros epäorgaanista seosta, joka kuumennettaessa muodostaa lasia esineen pinnassa". (Sitaatti: Airi Hortling: Lasite ja lasittaminen, http://www.airihortling.fi/Lasite_ja_lasittaminen.pdf). Lasite voi koostua esim. boorista, litiumista, liidusta tai maasälpästä. Erilaisista lasitteista mainitaan näyttelyluettelossa suolalasite ja shinolasite. Suolalasite tarkoittaa sitä, että poltettaessa suolaa heitetään uuniin ja tulessa kemiallisen reaktion seurauksena (savi vs. suola) syntyy kiiltävä lasimainen kalvo saven pinnalle. Shinolasite on pinnoitusmenetelmä, jossa matalassa lämpötilassa poltettaessa esineen pinnalle muodostuu paksu valkoinen kerros. Tämän näyttelyn shinolasitteiset työt ovat kuitenkin tumman punaruskeita joten oletan, että väri johtuu maasälpästä tai raudasta. Nimensäkin perusteella menetelmä on kotoisin Japanista.

Näyttelyn työt ovat kaikki myynnissä, niinkuin Taidekappelissa yleensäkin. Keramiikaksi tänne valitut teokset ovat myös aika kookkaita. Huomaan kirjoittaessani liikkuvani harmaalla alueella, sillä en ole aiemmin kirjoittanut ns. käyttötaiteesta. Englanniksi oikea termi olisi applied art. Ruotsalaiset puhuvat konsthantverkista, taidekäsityöstä. Sitä tämä minusta on. Pitäisikö puhua "teoksesta" vai "työstä" vai mistä? Colliander on ammattimainen krukmakare, "ruukkumaakari". Tällaisen keramiikan tekeminen vaatiikin panostusta, sillä polttouunit ovat kaikkea muuta kuin joka harrastajan vakiovaruste. Lisäksi näyttelyn suurimmat työt ovat yli metrin korkuisia eivätkä ne mahdu kovin pieneen uuniin. Åbo Underrättelsenin artikkelissa (ÅU 4.9.2017) taiteilija kertoo, että osa teoksista on tehty nimenomaan Taidekappelin näyttelyä silmällä pitäen. Teoksiin on pyritty saamaan omanlaista pintaa puu-uunissa polttamalla, sanoo hän haastattelussa.

Cornelius Colliander: Suuri ruukku. Kuva: TJ
Korkeat, reilun metrin korkuiset saviastiat muistuttavat vanhan ajan savupiippuja. Ne lienevät kookkaampia kukkavaaseja, joihin voisi laittaa vaikka osmankäämiä. Siihenkin ne lienevät liian suuria. Juhannuskoivu kenties? Jotkin matalammat, leveämmät ruukut tuovat mieleen antiikin ajan keramiikan sitä kuitenkaan matkimatta. Collianderin astioissa on materiaalista johtuvaa ikiaikaisen perinteen tuntua mutta oma näkemykseni on, että hänen tavoitteenaan on kuitenkin persoonallinen, ehkä jopa tunnistettava ilmaisutyyli. Kaikki työt on tavalla tai toisella koristeltu, joko maalaten, kasveilla kosteaan saveen jäljet painaen tai raaputtamalla. Yhdessä ruukussa on painokuvioita, jotka muistuttavat isokokoisen haarukan painalluksia. Mieleeni muistuu taannoinen käyntini Kansallismuseossa, jossa on esillä kivikautista keramiikkaa. Ns. kampakeraamisella kaudella (4200-2000 e.Kr.) saviastioita koristeltiin kamman painalluksia muistuttavalla tekniikalla. Saviesineissä on siten nähtävissä suora jatkumo ihmisen historiankirjoituksen aamuhämäristä asti ja paljon pidemmältäkin ajalta, sillä historiallisen ajan katsotaan tarkoittavan aikaa, josta on käytettävissä kirjoitettua alkuperäisaineistoa. Suomessa tämä tarkoittaa vasta keskiaikaa, Kreikassa tuo aika alkaa Homeroksesta 700-luvulla e.Kr.
Cornelius Colliander: Korkeat ruukut. Kuva: TJ

Cornelius Collianderin I elden skapad- Tulessa luotu on esillä Pyhän Henrikin Ekumeenisessa Taidekappelissa Turun Hirvensalossa 1.10.2017 asti.


Lähteet: Airi Hortling: Lasite ja lasittaminen, http://www.airihortling.fi/Lasite_ja_lasittaminen.pdf)
http://www.kansallismuseo.fi/fi/kansallismuseo/opetus/opetuspaketit/esihistoria/tietoa/kivikausi/5

Åbo Underrättelser 4.9.2017.