Pyhän
Henrikin Taidekappelissa on nyt marraskuussa esillä muuramelaisen
taiteilijan Ritva Sofia Linnun rakukeramiikkaa. Teosten aiheet ovat
sekä Kalevalasta että kristinuskosta. Kullervo on Linnulle
keskeinen hahmo: hyväksikäytetty ja hylätty lapsi.
Vuodentakaisessa sanomalehti Karjalan jutussa taiteilija kertoo, että
toimiessaan opettajana hän törmäsi liian moneen nykypäivän
Kullervoon. Näyttelytiedotteen mukaan taiteilija pyrkii
tutustuttamaan nykysuomalaiset uudelleen vanhaan perimätietoon ja
vähentämään epäluuloa vanhaa shamanismia kohtaan. Linnun töissä
on usein myös kalevalaisia naisia –
ja tämän näyttelyn perusteella myös Raamatun naisia.
 |
| Ritva Sofia Lintu: Enkelin ilmoitus Marialle-triptyykki. Raku-keramiikka. Kuva: TJ. |
Rakukeramiikka
on tavallista keramiikkaa haastavampi laji ja lopputulos on arvoitus
siihen asti, kunnes valmis työ on jäähtynyt. Nimensä tämä
Japanista peräisin oleva keramiikkalaji on saanut
valmistusmenetelmää 1600-luvulta alkaen hallinneesta Raku-suvusta.
Menetelmässä käytettävä savi on karkeampaa kuin normaalissa
keramiikassa. Se poltetaan ensin 900 asteessa, jonka jälkeen kuivaan
työhön lisätään lasite. Sitten työ poltetaan uudelleen 1000
asteessa. Se otetaan kuumana suoraan uunista ja laitetaan esim.
tynnyriin, jossa on sahanpurua. Tämä on menetelmälle tärkeä
savustusvaihe, joka vaikuttaa valmiin tuotteen väriin. Väriin
voidaan vaikuttaa myös lasitteella sekä polttovaiheessa mm.
säätelemällä uunissa olevan hapen määrää. Kuuma työ otetaan
savustuspöntöstä hetken kuluttua ja laitetaan lumeen tai kylmään
veteen, jotta lämpötila laskee nopeasti. Tämä vaihe tuottaa
lasitukseen halkeilleen, rakukeramiikalle tyypillisen pinnan. Jos
savi on hienokiteistä, ei se kestä tätä lämpötilanvaihtelua.
Nämä työvaiheet tekevät menetelmästä riskialttiin ja työlään.
Oikeastaan taiteilija voi huokaista helpotuksesta vasta, kun
vesiastiasta tai lumihangesta saa kaivaa esiin ehjän esineen.
 |
| Ritva Sofia Lintu: Siitä se Kalervo kasvoi. Rakukeramiikka. Kuva: TJ. |
Taidekappelin
näyttely on jaettu siten, että oikealla puolella on kalevalaisia
kuvia ja vasemmalla puolella uskonnollisia. Kaiken kaikkiaan Linnun
työt ovat silmää miellyttävän rauhallisia, värejä on käytetty,
mutta ne ovat harmoniassa keskenään eivätkä hypi silmille.
Teoksissa mikään kohta ei ole toistansa väkevämpi: varsinaista
”katseenvangitsijaa” yhdessäkään työssä ei ole. Yksi syy
siihen, miksi nämä työt niin miellyttävät silmää, on niiden
kehystys. Taiteilijan puoliso Unto Lintu on vastuussa vaimonsa töiden
kehystyksestä. Suurimmassa osassa töistä kehys on yksinkertaista
käsiteltyä lautaa. Se on joko maalattu tai lakattu. Töitä
reunustaa usein myös kapea rima, joka ikään kuin irrottaa ne
kehyksestä ja nostaa ne paremmin esille. Oikeastaan melko harvoin
nykytaidenäyttelyissä kehys nousee näin merkittävään rooliin,
vaikka olisivat Ritva Linnun työt ilman kehyksiäkin toki silmää
miellyttäviä.
Siitä
se Kalervo kasvoi- niminen teos kuvaa Kullervoa pikkupoikana ja
teoksen nimi tulee Kalevalan säkeestä, jossa Untamo on kuullut
pienen Kullervon aikovansa kostaa Untamolle. Kullervon isän Kalervon
ja tämän veljen Untamon kalastuskiista johti veljessotaan. Koko
Kalervon suku tapettiin, vain piikatyttö jätettiin orjaksi. Tyttö
synnytti pian Kalervon pojan Kullervon, josta tuli väkivahva nuori
mies. Kullervo oli jo kehdossa ollessaan niin vahva, että katkoi
kolmantena päivänä kapalonsa. Aiheesta on C.E. Sjöstrand tehnyt
myös veistoksen, Kullervo katkoo kapalonsa vuonna
1858.
Perheestään
erotettu Kullervo kohtaa tietämättään nuorena miehenä siskonsa
tiellä ja viettelee tämän. Kun sisaruussuhde selviää, sisko
heittäytyy koskeen ja Kullervo lähtee kostamaan Untamon väelle.
Tapettuaan heidät hän huomaa kotiin palatessaan kotiväkensäkin
kuolleen ja surmaa itsensä miekkansa terällä käytyään ensin
lyhyen dialogin sen kanssa. Kullervo on esitetty tässä työssä
hyvin kaavamaisesti kirves kohotettuna. Kaavamainen primitiivisyys
toistuu monissa muissakin taiteilijan teoksissa. Oletan hänen
pyrkineen tavoittamaan jotakin suomalaisen kansantaiteen
arkkityyppiä. Kalliomaalausten viiva ei ole kaukana. Rakukeramiikka
tekniikkana vielä korostaa teosten rosoisuutta ja kaunistelematonta
kauneutta. Rakulasitus vie minun ajatukseni myös roomalaiseen
mosaiikkiin. Halkeillut pinta muistuttaa paikoin mosaiikkia, samoin
teosten värimaailma.
 |
| Ritva Sofia Lintu: Kullervo. Rakukeramiikka. Kuva: TJ. |
Kullervo-teoksessa
päähenkilö poseeraa taiteilijalle mahdollisesti rohdinkankaasta
tehdyssä puvussaan tukka pystyssä kuin peikonpojalla. Housunpolvi
on mennyt rikki ja kursittu kokoon. Ilme on alakuloinen ja katse
maahan luotu. Taustan lehtimetsä on mielestäni tekniikkaa ajatellen
mielenkiintoinen, sillä se muistuttaa akvarellia tai guassimaalausta
ja tuo mieleen kansallisromanttis-symboliset Gallen-Kallelat.
Oikeastaan Edelfeltin Kristus ja Mataleenakaan
ei ole kaukana.
 |
| Ritva Sofia Lintu: Kullervon hukutus. Rakukeramiikka. Kuva: TJ. |
Kullervon
hukutus- teoksessa poikapoloista
yritetään surmata hukuttamalla. Syy pikkupojan surmaamisaikeisiin
on siinä, että Kullervosta huomattiin tulevan väkivahva ja hän jo
polvenkorkuisena uhosi kostavansa isänsä ja äitinsä kuoleman
Untamolan väelle. Hänessä oli kasvamassa Kalervon kosto ja
Untamolan tuho. Tässä työssä oman tulkintani mukaan Kullervo
ˮistuu
aaltojen selässäˮ
vapauduttuaan tynnyristä, jossa hänet yritettiin hukuttaa. Tai
kenties kyseessä on ns. taiteilijan vapaus ilmaista tapahtuma
toisella tavalla. Mielestäni Kullervolla on hieman ilkikurinen ilme
kasvoillaan, ajattelee ehkä, että ˮähäkuttiˮ.
 |
| Ritva Sofia Lintu: Madonna ja lapsi. Rakukeramiikka. Kuva: TJ. |
 |
| Ritva Sofia Lintu: Pyhä Apollonia, hammaslääkäreiden suojeluspyhimys. Rakukeramiikka. Kuva: TJ. |
Siirrytäänpä
sitten kristillisiin töihin. Madonna
ja lapsi-
työssä asettelu on hyvin harmoninen. Tämä työ onkin mielestäni
yksi tämän näyttelyn miellyttävimpiä. Hahmot ovat hyvin
pelkistettyjä, lapsi Madonnan sylissä toukkamaisesti kapaloitu.
Taustalla on pari enkeliä. Kuva-aihe on esitetty mahdollisimman
yksinkertaisesti, erilaiset värikentät rytmittävät ja
tasapainottavat teosta. Vahvat kehykset, jotka tässä työssä ovat
miltei katseenvangitsijan roolissa, pitävät tiiviin setin koossa.
Omalla
tavallaan humoristisin näyttelyn töistä lienee Pyhä
Apollonia, hammaslääkäreiden suojeluspyhimys.
Legendan mukaan neitsytmarttyyri Apollonia kärsi keisari Deciuksen
(vallassa 249-251 AD) aikana kristittyjen vainoista ja ennen hänen
surmaamistaan kaikki hänen hampaansa revittiin suusta. Tästä
syystä häntä pidetään juuri hammaslääkäreiden
suojeluspyhimyksenä. Kuvassa Apollonialla on toisessa kädessään
kirja (Raamattu) ja toisessa suuret pihdit, joissa on iso hammas.
Mainittakoon
näyttelyn töistä vielä yksi, nimittäin pienoisveistos, joka
kuvaa raskaana olevia Mariaa ja Elisabetia. Naiset poseeraavat
vierekkäin pulleine vatsoineen ja kumpikin pitelee kättään toisen
naisen –
arvatenkin Marian, vatsalla. Elisabet oli näistä naisista
huomattavasti vanhempi ja oli tullut raskaaksi Herran tahdosta
voidakseen synnyttää Johannes Kastajan, joka valmisti tietä Marian
lapselle, Jeesukselle.
 |
| Ritva Sofia Lintu: Raskaana olevat naiset Maria ja Elisabeth. Rakukeramiikka. Kuva: TJ. |
Minulle
tämän näyttelyn suurin anti oli oikeastaan tutustumisessa
rakukeramiikkaan ja siihen, miten tämä menetelmä toimii taiteen
tekemisessä. Ritva Sofia Linnun Värejä
tulesta II-
näyttely on esillä Taidekappelissa 30.11. asti.
Lähteet:
Kalevala
1849, http://neba.finlit.fi/kalevala/index.php?m=1&s=32&l=1
Sanomalehti
Karjala 27.4.2017
Savon
Sanomat 9.8.2013
https://fi.wikipedia.org/wiki/Raku-keramiikka
https://www.duodecimlehti.fi/api/pdf/duo99943
Konttinen,
Riitta, Laajoki, Liisa, Taiteen
sanakirja,
Helsinki 2005.
Näyttelyinfo
