Taidekappelin toukokuun taiteilijana on
espoolainen taidemaalari Essu Koskinen. Pyhimyksiä ja satuaiheita
käsittelevä näyttely koostuu kymmenestä öljyvärimaalauksesta,
jotka on kaikki tehty tänä vuonna.
Koskinen on moderni symbolisti: häntä
kiehtoo 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun symbolistien tapa tehdä
taidetta. Tähän liittyy taiteilijan ja teoksen
sisäänpäinkääntyneisyys, tietynlainen hedelmällinen
introverttisyys. Koskinen haluaa tuoda näkyväksi sen, mitä on
vaikea kuvailla tai havaita mutta joka on kuitenkin elämässämme
aina läsnä.
 |
| Essu Koskinen: Purple. Öljy mdf:lle, 2019. Kuva: TJ. |
Lähes kaikki näyttelyn työt on tehty
mustaksi maalatulle pohjalle, jolle itse kuva-aihe on sommiteltu.
Pinkki ja valkoinen ovat selvästi taiteilijan lempivärejä mustan
ohella. Koskisen mukaan hänen käyttämänsä musta tausta ei kuvaa
synkkyyttä eikä tuskaa, vaikka symbolismin sisäiset mielenmaisemat
saattaisivat tällaiseenkin johdonmukaiseen tulkintaan houkutella.
Sen sijaan musta kuvaa pikemminkin pimeää, joka kätkee sisäänsä
jotain, jota emme voi nähdä. Siellä voi taiteilijan mukaan olla
mitä vain. Näin musta väri muodostuukin toivoa ja tietyllä
tavalla myös uteliaisuutta herättäväksi väriksi. Avatessamme
oven pilkkopimeään tuntemattomaan huoneeseen edessämme saattaa
avautua vaikka kuinka hieno juhlasali, vaikka emme sitä kykene
näkemäänkään.
 |
| Essu Koskinen: Stargate. Öljy levylle, 2019. Kuva: TJ. |
Esimerkki mustan taustan symbolisesta
hyödyntämisestä on maalaus Stargate.
Valkoisella ja pinkillä maalatut abstraktit kuviot reunustavat
ovaalia mustaa värikenttää. Maalaus toi heti mieleeni italialaiset
jesuiittakirkot ja niiden barokkiset kattomaalaukset, joissa kupolia
reunustavat enkelihahmot pyrkivät nousemaan ylöspäin kohti
taivasta. Stargate
nimenä ohjaa ajatuksia myös samaan suuntaan: matka on ylöspäin,
kohti porttia. Mitä portin takana on, sen saa katsoja päättää.
Mutta jotain lupaavaa siellä lienee, uhkaavaa tunnelmaa ei Koskisen
maalauksista löydy. Viitanneeko nimi Stargate
porttiin, jota tähdet reunustavat vai porttiin, josta tähdet käyvät
sisään?
Samankaltainen
on myös Rabbithole,
jossa sama mustaa keskusta ympäröivä värillisten
siveltimenvetojen vyöhyke muodostaa ikään kuin kehyksen, joka taas
tuo mieleeni 1700-luvun rokokoon. Ensivaikutelma tästä maalauksesta
oli kuitenkin musta aukko, josta NASA niin hienoja kuvia on ottanut.
Kun ajattelee teoksen nimeä, ei mielleyhtymä mustaan aukkoon ehkä
olekaan kovin kaukaa haettu.
 |
| Essu Koskinen: Rabbithole. Öljy levylle, 2019. Kuva: TJ. |
Käytin
tilaisuutta hyväkseni ja kysyin taiteilijalta, miten hän nimeää
maalauksensa. Usein nykytaiteen teokset ovat nimeltään Nimettömiä.
Koskinen sanoi, että nimi tulee usein myöhemmin
välähdyksenomaisesti hänelle mieleen ja sitten hän toteaa, että
ˮno
niin, tietysti se on sen niminen työˮ.
Jotkin näyttelyn töiden nimet johtavat ajatuksia moniaalle.
Tällainen on esimerkiksi Roses for Franciscus.
Itselleni tuli heti mieleen istuva paavi ja vasta toissijaisesti
Fransiskus Assisilainen, johon teos todennäköisesti alun perin
viittaa.
Salin
vastakkaisella seinällä on kolme kukka-aiheista maalausta, jotka
vievät ajatukset taas hollantilaisen taiteen kulta-aikaan
1600-luvulle. Siellä nimittäin harrastettiin kovasti
asetelma-maalausta, myös kukka-asetelmia. Näihin maalauksiin
liitettiin memento mori-
teema (ˮälä
unohda kuolemaaˮ).
Kaiken katoavaisuudesta kerrottiin muun muassa puoliksi kuorittujen
hedelmien, seinällä roikkuvan riistan ja kukkien avulla. Koskisen
maalauksissa on pinkin ja valkoisen sävyisiä kukkia mustalla
taustalla. Taiteilijan mukaan yksi syy tumman taustan valintaan on
se, että vaaleat värit erottuvat siitä parhaiten.
 |
| Essu Koskinen: Roses for Franciscus. Öljy kankaalle, 2019. Kuva: TJ. |
En
voi välttää tämän näyttelyn myötä ajatusta siitä, että
kuoleman läsnäolo jokapäiväisessä elämässämme joko läheisten
poismenon myötä tai edessä omalla kohdalla häilyvänä peikkona
on joko tietoisella tai tiedostamattomalla tasolla mukana Koskisen
taiteessa. Hänen työnsä eivät ole synkkiä, mutta syvällistä
sanomaa ne kantavat. Elämä on paljon muutakin kuin se, mitä
kykenemme aistein havaitsemaan tai järjellämme ymmärtämään. Tai
että edessämme on jotain, joka on vielä pimeyden peitossa. Se
valkenee meille sitten, kun sen aika on. Tämä ajatus on hyvin
toiveikas. Se, mikä vielä tänään näyttäytyy meille pimeänä,
valkenee aikanaan. Ja valo on yleensä jotain hyvin positiivista.
Tämän päivän pimeys väistyy huomenna, kun käymme läpi
Stargatesta
(tai Rabbitholesta).
Ehkä näemme sitten niitä kukka-asetelmia?
Essu
Koskisen näyttely Saints
and Fairytales
on avoinna Taidekappelissa Turun Hirvensalossa 31.5. asti.
Lähteet:
http://www.koskinen.net
Keskustelu
taiteilijan kanssa
