Essu Koskisen Saints and Fairytales Taidekappelissa

Taidekappelin toukokuun taiteilijana on espoolainen taidemaalari Essu Koskinen. Pyhimyksiä ja satuaiheita käsittelevä näyttely koostuu kymmenestä öljyvärimaalauksesta, jotka on kaikki tehty tänä vuonna.

Koskinen on moderni symbolisti: häntä kiehtoo 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun symbolistien tapa tehdä taidetta. Tähän liittyy taiteilijan ja teoksen sisäänpäinkääntyneisyys, tietynlainen hedelmällinen introverttisyys. Koskinen haluaa tuoda näkyväksi sen, mitä on vaikea kuvailla tai havaita mutta joka on kuitenkin elämässämme aina läsnä.

Essu Koskinen: Purple. Öljy mdf:lle, 2019. Kuva: TJ.

Lähes kaikki näyttelyn työt on tehty mustaksi maalatulle pohjalle, jolle itse kuva-aihe on sommiteltu. Pinkki ja valkoinen ovat selvästi taiteilijan lempivärejä mustan ohella. Koskisen mukaan hänen käyttämänsä musta tausta ei kuvaa synkkyyttä eikä tuskaa, vaikka symbolismin sisäiset mielenmaisemat saattaisivat tällaiseenkin johdonmukaiseen tulkintaan houkutella. Sen sijaan musta kuvaa pikemminkin pimeää, joka kätkee sisäänsä jotain, jota emme voi nähdä. Siellä voi taiteilijan mukaan olla mitä vain. Näin musta väri muodostuukin toivoa ja tietyllä tavalla myös uteliaisuutta herättäväksi väriksi. Avatessamme oven pilkkopimeään tuntemattomaan huoneeseen edessämme saattaa avautua vaikka kuinka hieno juhlasali, vaikka emme sitä kykene näkemäänkään.

Essu Koskinen: Stargate. Öljy levylle, 2019. Kuva: TJ.

Esimerkki mustan taustan symbolisesta hyödyntämisestä on maalaus Stargate. Valkoisella ja pinkillä maalatut abstraktit kuviot reunustavat ovaalia mustaa värikenttää. Maalaus toi heti mieleeni italialaiset jesuiittakirkot ja niiden barokkiset kattomaalaukset, joissa kupolia reunustavat enkelihahmot pyrkivät nousemaan ylöspäin kohti taivasta. Stargate nimenä ohjaa ajatuksia myös samaan suuntaan: matka on ylöspäin, kohti porttia. Mitä portin takana on, sen saa katsoja päättää. Mutta jotain lupaavaa siellä lienee, uhkaavaa tunnelmaa ei Koskisen maalauksista löydy. Viitanneeko nimi Stargate porttiin, jota tähdet reunustavat vai porttiin, josta tähdet käyvät sisään?

Samankaltainen on myös Rabbithole, jossa sama mustaa keskusta ympäröivä värillisten siveltimenvetojen vyöhyke muodostaa ikään kuin kehyksen, joka taas tuo mieleeni 1700-luvun rokokoon. Ensivaikutelma tästä maalauksesta oli kuitenkin musta aukko, josta NASA niin hienoja kuvia on ottanut. Kun ajattelee teoksen nimeä, ei mielleyhtymä mustaan aukkoon ehkä olekaan kovin kaukaa haettu.

Essu Koskinen: Rabbithole. Öljy levylle, 2019. Kuva: TJ.

Käytin tilaisuutta hyväkseni ja kysyin taiteilijalta, miten hän nimeää maalauksensa. Usein nykytaiteen teokset ovat nimeltään Nimettömiä. Koskinen sanoi, että nimi tulee usein myöhemmin välähdyksenomaisesti hänelle mieleen ja sitten hän toteaa, että ˮno niin, tietysti se on sen niminen työˮ. Jotkin näyttelyn töiden nimet johtavat ajatuksia moniaalle. Tällainen on esimerkiksi Roses for Franciscus. Itselleni tuli heti mieleen istuva paavi ja vasta toissijaisesti Fransiskus Assisilainen, johon teos todennäköisesti alun perin viittaa.

Salin vastakkaisella seinällä on kolme kukka-aiheista maalausta, jotka vievät ajatukset taas hollantilaisen taiteen kulta-aikaan 1600-luvulle. Siellä nimittäin harrastettiin kovasti asetelma-maalausta, myös kukka-asetelmia. Näihin maalauksiin liitettiin memento mori- teema (ˮälä unohda kuolemaaˮ). Kaiken katoavaisuudesta kerrottiin muun muassa puoliksi kuorittujen hedelmien, seinällä roikkuvan riistan ja kukkien avulla. Koskisen maalauksissa on pinkin ja valkoisen sävyisiä kukkia mustalla taustalla. Taiteilijan mukaan yksi syy tumman taustan valintaan on se, että vaaleat värit erottuvat siitä parhaiten.

Essu Koskinen: Roses for Franciscus. Öljy kankaalle, 2019. Kuva: TJ.

En voi välttää tämän näyttelyn myötä ajatusta siitä, että kuoleman läsnäolo jokapäiväisessä elämässämme joko läheisten poismenon myötä tai edessä omalla kohdalla häilyvänä peikkona on joko tietoisella tai tiedostamattomalla tasolla mukana Koskisen taiteessa. Hänen työnsä eivät ole synkkiä, mutta syvällistä sanomaa ne kantavat. Elämä on paljon muutakin kuin se, mitä kykenemme aistein havaitsemaan tai järjellämme ymmärtämään. Tai että edessämme on jotain, joka on vielä pimeyden peitossa. Se valkenee meille sitten, kun sen aika on. Tämä ajatus on hyvin toiveikas. Se, mikä vielä tänään näyttäytyy meille pimeänä, valkenee aikanaan. Ja valo on yleensä jotain hyvin positiivista. Tämän päivän pimeys väistyy huomenna, kun käymme läpi Stargatesta (tai Rabbitholesta). Ehkä näemme sitten niitä kukka-asetelmia?

Essu Koskisen näyttely Saints and Fairytales on avoinna Taidekappelissa Turun Hirvensalossa 31.5. asti.

Lähteet: 

http://www.koskinen.net

Keskustelu taiteilijan kanssa