Blogissa esitellään näyttelyitä ja kirjoitetaan muutenkin taiteesta koko kentän laajuudelta: mukana ovat sekä nykytaide, maalaustaide, kuvanveisto että arkkitehtuuri.

perjantai 14. kesäkuuta 2019

Inkeri Makkonen: Minussa muistaa - det minns i mig Taidekappelissa


Taidekappelin kesäkuun näyttely on Inkeri Makkosen (s. 1956) Minussa muistaa – det minns i mig. Näyttely on installaatio, jollaista olen pitkään kaivannutkin Taidekappeliin. Makkonen on tuonut keskelle kappelin näyttelytilaa vanhan puisen veneen. Rikkinäinen vene on kahdessa osassa, se on mennyt keskeltä poikki. Taiteilija on kursinut venettä kasaan juuttinarulla. Lisäksi hän on tehnyt aiheesta värivedoksia käsintehdylle akvarellipaperille. Nämä värivedokset ja vene itsessäänkin ovat myynnissä.

Inkeri Makkonen: Vene (Minussa muistaa - det minns i mig).
Puu, juuttinaru, 2019. Kuva: TJ
Inkeri Makkonen kertoo veneensä olevan täynnä henkilökohtaisia lapsuudenmuistoja, sillä se on kuulunut hänen isoisälleen ja seilannut kalastusreissuilla Pohjois-Karjalan vesillä. Noin satavuotias venevanhus on nyt muuttunut taideteokseksi. Hän kertoo veneprojektin aikana kirjoittaneensa päiväkirjaansa näitä muistojaan, joita vene on hänessä herättänyt. Se, että vene nyt makaa Taidekappelin lattialla Kiihtelysvaaran Valkealammen sijaan kertoo siitä, että taiteilija on tehnyt sillä pitkän matkan omaan menneisyyteensä. Nyt matka on valmis ja vene on täyttänyt tehtävänsä. Joku voi ostaa sen ja ripustaa kotinsa seinälle tai kattoon – jos sattuu omistamaan riittävän ison kodin.

Inkeri Makkonen: Kuva näyttelyn veneestä. Värivedos käsintehdylle
akvarellipaperille. Kuva: TJ
Tämän taideteoksen kohdalla voidaan taas kysyä, mikä on taidetta. Vene muuttui taiteeksi, kun taiteilija otti sen projektikseen ja antoi sille ”hengen” paikatessaan sitä narulla ja samalla käyden läpi siihen liittyviä muistoja. Tämä näyttely on oikeastaan kaksijakoinen. On fyysinen vene (muokattu ready-made), ja on Makkosen siitä tekemät vedokset. Ambivalenssi saa aikaan tietynlaisen vuoropuhelun objektien välille. Tulee mieleen Platonin ajatus kuvasta jumalallisen idean näkyvänä, mutta epätäydellisenä jäljitelmänä. Värivedokset ovat fyysisen kolmiulotteisen veneen kaksiulotteinen epätäydellinen jäljitelmä. Samaa on René Magritte ilmaissut kuuluisalla teoksellaan Ceci n´est pas une pipe (Tämä ei ole piippu). Magritten maalauksessa on tuon tekstin lisäksi piippu. Mutta sanalla piippu on yhtä vähän tekemistä itse piipun kanssa kuin hänen maalaamallaan kuvalla piipusta. Ne ovat vain sovittuja merkkejä, jotka viittaavat fyysiseen piippuun. Makkosen näyttelyssä on vene ja kuva veneestä. Keskeisenä osana ovat myös Makkosen muistot veneestä kolmantena ulottuvuutena. Mutta entä sitten, jos joku ostaa tuon veneen? Sehän ei merkitse hänelle mitään. Se muuttuu yksinään koristeeksi. Olisiko niin, että taideteos se olisi vasta, jos sen kanssa ostettaisiin ja esille laitettaisiin se kuva siitä veneestä? Mielestäni asia on juuri näin.

Inkeri Makkosen mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä, osin käsitetaiteellinen installaatio on esillä Pyhän Henrikin ekumeenisessa Taidekappelissa Turussa 30.6. asti,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti