Taidekappelin kesäkuun näyttely on
Inkeri Makkosen (s. 1956) Minussa muistaa – det minns i mig.
Näyttely on installaatio, jollaista olen pitkään kaivannutkin
Taidekappeliin. Makkonen on tuonut keskelle kappelin näyttelytilaa
vanhan puisen veneen. Rikkinäinen vene on kahdessa osassa, se on
mennyt keskeltä poikki. Taiteilija on kursinut venettä kasaan
juuttinarulla. Lisäksi hän on tehnyt aiheesta värivedoksia
käsintehdylle akvarellipaperille. Nämä värivedokset ja vene
itsessäänkin ovat myynnissä.
Inkeri Makkonen: Vene (Minussa muistaa - det minns i mig). Puu, juuttinaru, 2019. Kuva: TJ |
Inkeri Makkonen kertoo veneensä olevan
täynnä henkilökohtaisia lapsuudenmuistoja, sillä se on kuulunut
hänen isoisälleen ja seilannut kalastusreissuilla Pohjois-Karjalan
vesillä. Noin satavuotias venevanhus on nyt muuttunut
taideteokseksi. Hän
kertoo veneprojektin aikana kirjoittaneensa päiväkirjaansa näitä muistojaan, joita vene on hänessä herättänyt. Se, että vene nyt
makaa Taidekappelin lattialla Kiihtelysvaaran Valkealammen sijaan
kertoo siitä, että taiteilija on tehnyt sillä pitkän matkan omaan menneisyyteensä. Nyt matka on valmis ja vene on
täyttänyt tehtävänsä. Joku voi ostaa sen ja ripustaa kotinsa
seinälle tai kattoon – jos sattuu omistamaan riittävän ison
kodin.
Inkeri Makkonen: Kuva näyttelyn veneestä. Värivedos käsintehdylle akvarellipaperille. Kuva: TJ |
Tämän
taideteoksen kohdalla voidaan taas kysyä, mikä on taidetta. Vene
muuttui taiteeksi, kun taiteilija otti sen projektikseen ja antoi sille
”hengen” paikatessaan sitä narulla ja samalla käyden läpi
siihen liittyviä muistoja. Tämä näyttely on oikeastaan kaksijakoinen. On fyysinen vene (muokattu ready-made), ja on
Makkosen siitä tekemät vedokset. Ambivalenssi saa aikaan
tietynlaisen vuoropuhelun objektien välille. Tulee mieleen Platonin
ajatus kuvasta jumalallisen idean näkyvänä, mutta
epätäydellisenä jäljitelmänä. Värivedokset ovat fyysisen
kolmiulotteisen veneen kaksiulotteinen epätäydellinen jäljitelmä.
Samaa on René Magritte ilmaissut kuuluisalla teoksellaan Ceci
n´est pas une pipe (Tämä ei ole piippu). Magritten
maalauksessa on tuon tekstin lisäksi piippu. Mutta sanalla piippu
on yhtä vähän tekemistä itse piipun kanssa kuin hänen
maalaamallaan kuvalla piipusta. Ne ovat vain sovittuja merkkejä, jotka viittaavat fyysiseen piippuun. Makkosen näyttelyssä on vene ja
kuva veneestä. Keskeisenä osana ovat myös Makkosen muistot
veneestä kolmantena ulottuvuutena. Mutta entä sitten,
jos joku ostaa tuon veneen? Sehän ei merkitse hänelle mitään. Se
muuttuu yksinään koristeeksi. Olisiko niin, että taideteos se
olisi vasta, jos sen kanssa ostettaisiin ja esille laitettaisiin se
kuva siitä veneestä? Mielestäni asia on juuri näin.
Inkeri Makkosen mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä, osin käsitetaiteellinen
installaatio on esillä Pyhän Henrikin ekumeenisessa Taidekappelissa
Turussa 30.6. asti,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti