Ajatuksia Kansallismuseon Barbie-näyttelystä

Nyt kävin näyttelyssä, jossa olin kyllä vieraalla maaperällä. Mentiin koko perhe nimittäin katsomaan Kansallismuseon Barbie – The Icon-näyttelyä. Sinne tytärkin lähti vapaaehtoisesti ja vaimoakin näyttely kiinnosti. Itse yritin etsiä saleista jotakin mielenkiintoista. Olihan siellä Barbeja, kaikkiaan yli neljä sataa. Oli Barbien veneitä, autoja ja koteja. Oli myös Ken, Chelsea, Stacie ja Skipper. Oli Barbeja muotisuunnittelijoiden luomukset yllään ja oli Barbie-nukkeja, joilla oli julkkisten kasvot. Löytyi Cheriä ja Diana Rossia. Oli myöskin kansallispukubarbeja (Suomi vain puuttui).

Se alkuperäinen Barbie-nukke muodikkaassa ranta-asussa vuodelta 1959. Kuva: TJ.

Barbara Millicent Roberts on hänen koko nimensä. Hän on kotoisin Wisconsinin Willowsista. Hän on Ruth ja Elliot Handlerin (jälkimmäinen Mattel-lelujätin perustaja) luomus. Kehitystyössä oli tärkeässä roolissa Handlerien Barbara-tytär, jonka toiveiden mukaiseksi Barbie-nukke tehtiin. Alun perin tämän ˮtäydellisyydessäänˮ parjatunkin nukkevartalon kehitti siis lapsi. Ensimmäinen Barbie-nukke tuli myyntiin vuonna 1959 ja edusti luonnollisesti ajan huippumuotia, onhan Barbie ennen kaikkea hyvin muotitietoinen.

Avaruus-Barbie vuodelta 1965. Kuva:TJ.

Näyttely sisältää paljon kuriositeetteja, nukkeja, joita ei varmasti normaalista lelukaupasta saa tai ole koskaan saanut. Sellaisiin lukeutuu esim. Barbie avaruusasussa. En tiedä, mitä tarkoitusta varten nämä erikoisnuket on tehty vai onko ne ˮtuunattuˮ. Mutta avaruudessakin Barbie näyttää siis käyneen, aluksellaan Barbie´s Friend Ship. Kädessään astronauttinukella näyttäisi olevan Hollannin lippu. Kuinka ihmeessä? Tietävätköhän alankomaalaiset, että heidän kansakuntansa ensimmäiset jalanjäljet jonnekin avaruuteen jätti nukke? Vai voisivatko lipun värit toistaa Barbien avaruusaluksen värejä, vaikka ne ovatkin lipussa lipsahtaneet väärään järjestykseen? Astronautti-Barbie on vuodelta 1965.

Cher-Barbie vuodelta 2001. Kuva: TJ.

Nuket, jotka esittävät jotakin kuuluisuutta tai historiallista henkilöä, omaavat yksilölliset kasvonpiirteet ja ovat kuin pieniä vahanukkeja esikuvistaan. Heillä on yllään mitä muodikkaimpia asuja. Cher-Barbie on vuodelta 2001 ja oikein tihkuu glamouria. Kyllä siitä laulajan tunnistaa. Historiallisia naisia edustaa Barbie, joka esittää Englannin kuningatar Elisabeth I:tä. Tämä nukke on vuodelta 2005. Myös prinssi Williamin ja Catherinen häät on ikuistettu nukein. Tämä pari on vuodelta 2012. Sitten hieman postuumisti oman Barbiensa on saanut Audrey Hepburn, jonka nukke on vuodelta 2013.

Prinssi Williamin ja Catherinen hääsetti, 2012 Kuva: TJ.

Barbie-näyttelystä jäi kuitenkin vähän kitkerä jälkimaku. Kansallismuseo nimittäin veloitti 15 euroa pääsylipusta. Meiltä museokortin haltijoilta kiskottiin kolmen euron lisämaksu per henkilö. Kansallismuseo on toistaiseksi ainoa museo, jonka olen huomannut veloittavan pientä pääsymaksua myös museokorttilaisilta, kun kyseessä on ollut ˮerikoisnäyttelyˮ. Museokortin ehtoihin sisältyy tällainen mahdollisuus, eli sääntöjen vastaista se ei ole. Kolme euroa on todella pieni raha, mutta Museokortti on itsessään maksanut melkoisesti (tänä vuonna uusi kortti maksaa 68 euroa, vanhan uusinta 59 euroa). Kortin ostaja on hankkinut ostoksellaan ilmaisen sisäänpääsyn kaikkiin museokortin piirissä oleviin museoihin. Niin voi päätellä myös kortin markkinoinnista: ˮMuseokortti on suomalaisten museoiden yhteislippuˮ (https://museot.fi/museokortti). Jos lisämaksun perimisestä museokorttilaisilta tulee tapa, vesittyy koko kortin idea. Silloin ostettaisiin alennuskortti museoihin. Jos tätä lisämaksua perisi jokin yksityinen iso museo, jotenkin saattaisin ymmärtää sen, mutta valtiollisen museon kohdalla se lähinnä hämmentää (ja rehellisesti sanottuna ärsyttää).

Queen Elisabeth I (2005). Kuva: TJ.

Barbie-näyttelyssä on nukkeja lasivitriineissä sekä muutama isompi sommitelma, joissa on esim. Barbien talo, auto ja asukkaita miljöössä. Kaikki näyttelyn nuket ovat peräisin kolmelta yksityiseltä keräilijältä sekä Italian Mattelin kokoelmista. Mietin kovasti, mikä tällaisen näyttelyn järjestämisessä voi olla niin kallista, että siitä pitää periä normaalia korkeampi pääsymaksu. Eri asia oli esim. taannoin Ateneumissa järjestetty Picasso-näyttely, jonka vakuutukset olivat varmaan huippukalliita, teoslainoista puhumattakaan. Mutta nyt puhutaan leikkikaluista. Näyttelyn järjestäjiä ovat lelujätti Mattel ja 24 ORE Cultura, joka vaikuttaa olevan suuri italialainen näyttelynjärjestäjäyritys ja taidekirjojen kustantaja. Näyttelyn järjestelyistä vastaa siis kaksi kansainvälistä suuryritystä.

Sitten mainosarvo. Kuinka suurta ilmaista (tai oikeastaan asiakkaalle maksullista) mainosta Mattel tällä näyttelyllä Barbeilleen saa? Puhumattakaan siitä, kuinka moni lapsiperhe kiertää museokaupan kautta näyttelyn jälkeen, siellä kun myydään Barbeja. Ja tuskin Kansallismuseokaan tappiota tällä näyttelyllään tekee.

Aiemmin Disneyn Ankat uivat Ateneumiin ja muutama vuosi sitten järjestettiin Disney Pixar-näyttely Helsingin kaupungin Taidemuseo HAM:issa. Että onhan näitä nähty tietysti ennenkin. Onko tämä nyt sellainen win-win-tilanne, jossa kaikki voittavat? Mattel voittaa. 24 ORE Cultura voittaa. Kansallismuseo voittaa. Lapsiperheet voittavat, koska pääsevät näkemään paljon Barbeja. Ja sitten joku bloggaaja kyseenalaistaa tämän kaiken netissä. Toistan tässä oikeastaan vain edesmenneen taidekriitikon ja bloggaajan Otso Kantokorven ajatusta siitä, että tämän kaltainen kaupallinen näyttely ei kuulu verovaroin tuettavaan kulttuurilaitokseen.

Audrey Hepburn (2013). Kuva: TJ.

Pitäisikö tästä näyttelystä sitten ajatella juuri noin, vai mitä siitä pitäisi olla mieltä? Barbiet ovat kuuluneet suomalaistenkin tyttöjen elämään jo 1960-luvulta asti. Kaikilla tytöillä oli Barbeja. Entäs Aku Ankat sitten? Isällenikin tuli lapsuudessaan Aku Ankka. Tyttärelleni tulee Aku Ankka. Ja tietysti minulle itselleni, on tullut jo 1980-luvulta asti. Sympatiseeraan kovasti Ankkoja, niin kuin niin moni muukin suomalainen. Monella on omat suosikkipiirtäjänsäkin. Niin minullakin. Voisi esittää kysymyksen, eivätkö Barbie ja Aku Ankka ole kulttuuri-ikoneita ja eivätkö he sellaisina ansaitse nimikkonäyttelyä? Itse olin ainakin innoissani, kun Ankkalinnan aarteet saatiin lainaan Ateneumiin. Toki tiedostin taustalla väijyvän ristiriidan. Sekä Mattel että Disney ovat kansainvälisiä suuryrityksiä, joille voitontavoittelu on aa ja oo. Miten tämä ristiriita pitäisi sitten ratkaista? Hyväksyä tällaiset näyttelyt vain yksityisissä museoissa? Olisiko suhtautumiseni erilainen, jos lipun hinta olisi ollut halvempi? Enpä tiedä.

Ehkä tämä on sellainen asia, joka vain täytyy sietää. Olisi tekopyhää kieltää Barbie-näyttely mutta sitten ostaa lapselle joululahjaksi Barbie-nukke. Eli eiköhän tästä näyttelystä voine nauttia hyvillä mielin. Ja pääseehän sillä samalla lipulla toki katsomaan ne Kansallismuseon pysyvät näyttelytkin, jos saa lapset houkuteltua jatkamaan kierrosta. Sieltä löytyy esim. ns. Nousiaisten kultainen kaulakoru 200-luvulta jKr. On Suomessa nähtävästi ollut elämää silloinkin. Ja onhan museossa toki kuvanveistäjä Johannes Takasen itse tekemä viulu, jolla hän soitteli surumielisiä suomalaisia kansansävelmiä aina ollessaan allapäin opiskeluaikoinaan Kööpenhaminassa. Että on siellä muutakin nähtävää kuin vain Barbiet, mutta on silti fiksua olla valveutunut kuluttaja ja nähdä kulissien taakse, missä pääosassa on raha.

Barbiet ovat esillä Kansallismuseossa 26.8. asti.

Lähteet:

Näyttelyn salitekstit

https://museot.fi/museokortti