Piispankadun helmi - Ett hem

Olen jo pitkään rakastanut kotimuseoita. Ne ovat kuin keitaita, niiden seinien sisään voi paeta kadulta ja antaa itsensä kadota menneeseen aikaan. Vaikka moderni elämä soljuu ikkunan takana, saa museossa olla läsnä maailmassa, jota ei käytännössä enää ole mutta joka silti museoituna aikakapselina on olemassa tässä nykyhetkessä. Tällainen kotimuseo on kuin aikakone.

Pienoismalli alkuperäisestä Jacobssonien talosta Hämeenkadulla. Kuva: TJ.

Vierailin Alfred ja Hélène Jacobssonin kodissa Turun Piispankadulla. Tai oikeastaan en käynyt heidän kodissaan, vaan huoneistossa, jonne heidän irtaimistoaan on siirretty ja jonne on rekonstruoitu heidän alkuperäinen kotinsa, joka sijaitsi osoitteessa Hämeenkatu 30. Tämä kivitalo purettiin vuonna 1955 korjauskelvottomana. Piispankadun talo on puinen mutta suurin piirtein samalta aikakaudelta kuin purettu Hämeenkadun talokin. Nykyinen rakennus on hovioikeuden asessorin, myöhemmin presidentin Carl Robert Procopén (1792-1868) entinen koti. Sen piirsi sama arkkitehti kuin Jacobssonien Hämeenkadun talonkin, arkkitehti Charles Johnsson. Hänestä en ikäväkseni löytänyt juuri mitään tietoa internetistä, mutta hän lienee ollut keskeisiä tekijöitä Turun palon jälkeisessä rakennussuunnittelussa C.L. Engelin (1778-1840), Pehr Johan Gylichin (1786-1875) sekä nuoremman sukupolven arkkitehdin Frithioff Strandellin (1865-1925) ohella. Procopén taloon eli ns. Procopéska gårdeniin avattiin vuonna 1962 Jacobssonien koti-interiööriä esittelevä museo Ett Hem, joka Åbo Akademin Säätiön omistuksessa toimii samalla paikalla edelleenkin.

Siitäkin huolimatta, että Alfred (1841-1931) ja Hélène (1854-1928) Jacobsson eivät koskaan asuneet tässä talossa tuntuu huoneisto asutulta eikä epäautenttisuus häiritse lainkaan. Alfred Jacobsson oli monen alan yrittäjä ja konsuli ja hänen vaimonsa konsuli Kumlinin tytär ja kauppaneuvos Abraham Kingelinin tyttärentytär. Kingelinin, merkittävän liikemiehen kautta Jacobssoneilla oli perheyhteys myös Ernst ja Magnus Dahlströmiin. Heillä taas oli suuri rooli Turun Taideyhdistyksen perustamisessa. Sekä Dahlströmit että Jacobssonit ajoivat yliopiston saamista Turkuun ja heillä olikin suuri vaikutus Åbo Akademin perustamiseen vuonna 1918.

Hjalmar Munsterhjelm: Talvinen maisema. Öljy, 1872. Kuva: TJ

Kierros alkaa ns. Kingelinin huoneesta. Tässä huoneessa pääsee heti sukeltamaan siihen yllä mainitsemaani aikakapseliin. Seinällä on mm. Hjalmar Munsterhjelmin maalaama ihastuttava talvinen maisemakuva, joka oikein huokuu kylmää talvi-illan tunnelmaa. Tällaista tunnelmaa ei saa aikaan kameralla. Siinä maalaustaide on edelleenkin valokuvaa edellä: kyvyssä vangita tunnelmaa. Huoneessa on muhkea nojatuoli viehättävän sekretäärin vieressä, joka oikein kutsuu istumaan alas, ottamaan mustekynän käteen ja aloittamaan kirjalliset työt. Mutta ikävä kyllä museoesineisiin ei saa koskea. Olisipa tällaisia huonekaluja itselläkin. Olisi kiva omistaa kirjoituspöytä, joka oikein imaisee kirjoittamaan. Jostain syystä nyt kirjoittamisen aloittamiseen tarvitaan muitakin houkuttimia.

Felix Nylund: Alfred Jacobsson. Marmori, 1913. Kuva: TJ.

Seuraava huone on konsulin huone, jota hallitsee Felix Nylundin vuonna 1913 Alfred Jacobssonista tekemä marmorinen puolivartalokuva. Valmistuessaan veistos oli konsulin mielestä kuulemma liian suuri, mutta niin se kuitenkin lopulta sai jäädä taloon. Nylundin veistos on mielestäni hämmästyttävän jäykkä ja kaavamainen, päätä lukuun ottamatta se on ikään kuin kirveellä veistetty. Pääkin muistuttaa ilmeettömyydessään klassisen ajan kreikkalaisia veistoksia. En hämmästyisi, vaikka Nylund olisi nähnyt kubistisia muotokuvia ja soveltanut niiden periaatteita veistoksen ylävartaloon, olihan kubismi nimenomaan tuolloin jo laajalti tunnettua. Nylund on yrittänyt olla ajan hermolla. Tässä työssä voi nähdä 1800-luvun lopun realismin pohjalle soviteltua orastavaa modernin klassismin vaikutusta ja ajan kansainvälisten taidevirtausten tuomaa avant garde-henkeä. Konsulin huoneessa on lisäksi muutakin kiinnostavaa, nimittäin kirjoittajan mielestä talon kiintoisin esine, isännän kirjoituspöytä. Ovennurkkaan katonrajaan on kiinnitetty hallitsijamuotokuva, joka empiiristen tutkimusteni perusteella esittää Ruotsin kuningasta Oscar II:ta, joka hallitsi vuosina 1872-1907. Jos olen oikeassa ja kyseessä on juuri Oscar II, edustaa tämän muotokuvan esillä pitäminen sortovuosina vahvaa poliittista kannanottoa. Toisaalta, on tuossa kuvan miehessä paljon samaa itse talon isännän, Alfred Jacobssoninkin kanssa. [EDIT 30.9.: Sain museosta vahvistuksen, että kyseessä on juurikin Oscar II.]

Hallitsijamuotokuva (Oscar II) konsulin huoneen nurkassa. Kuva: TJ.

Sali. Kuva: TJ.

Kello 1700-luvulta, Meissen-posliinia. Kuva:TJ.

Seuraava huone on sali, josta nostan esille lasikuvun alla mahonkilipaston päällä olevan koristeellisen Meissen-posliinia olevan rokokookellon. Sali on toki rakennuksen näyttävin huone, mutta siinä on myös vähiten kirjoittajaa kiinnostavia yksityiskohtia. Ehkä pieni mutta kiintoisa miniatyyrikokoelma on kuitenkin syytä tässä mainita. 

Yksi kuudestatoista miniatyyristä. Ranskalainen
1600-luvulta? Todennäköisesti emalimaalaus.
Kuva: TJ.

Kokoelmassa on kuusitoista miniatyyrimaalausta. Miniatyyrit, joita on maalattu 1500-luvulta alkaen, ovat rajatapauksia: ne voidaan tulkita joko taideteoksiksi tai koriste-esineiksi (koru). Myös niiden maalarit olivat usein kultaseppiä, sillä työ oli suurta tarkkuutta vaativaa ja tehtiin suurennuslasin avulla.

Seuraava huone on konsulinnan huone. Mainittakoon, että myös konsulinnalla oli oma kirjoituspöytänsä. Jacobssonit olivat siis kirjoittavaista porukkaa. Pitää muistaa myös, että entisaikaan kirjeiden kirjoittaminen oli tärkeä kommunikointitapa ja se vei paljon aikaa. Pöytävalaisin muistuttaa toisaalta August Strindbergin valaisinta hänen viimeisessä asunnossaan Tukholman Drottninggatanilla, toisaalta se tuo mieleen 1960-lukulaisen neuvostoliittolaisen avaruusmatkailun. Huoneen nurkassa on pienikokoinen mutta kiehtova Tyko Sallisen maisemamaalaus Cagnesista (mahdollisesti 1920-luvulta, jolloin Sallinen oleskeli Etelä-Ranskassa) ja Akseli Gallen-Kallelan Muikuntähystäjä vuodelta 1906.

Yrjö Liipola: Istuva vanha mies, patinoitu kipsi, 1906. Kuva: TJ.

Bertel Thorvaldsen: Kristus. Kipsikopio
Kööpenhaminan Vor Frue Kirkessä olevasta
suurikokoisestta marmorioriginaalista. Kuva: TJ.

Makuuhuoneessa on Yrjö Liipolan vuonna 1906 tekemä veistos Istuva vanha mies. Liipolan työ onkin oikein onnistunut ja sisäistä voimaa henkivä. Vaikutteita on varmasti tullut Rodinilta, esimerkkinä miehen mietteliäs, sisäänpäin käpertynyt asento. Huoneessa on toinenkin kiintoisa veistos, nimittäin Bertel Thorvaldsenin (1770-1844) Kristus vuodelta 1821. Kööpenhaminan Vor Frue Kirkessä sijaitsevasta marmorioriginaalista tuli niin suosittu, että siitä tehtiin lukemattomia kipsisiä pienoiskopioita myyntiin. Tämä makuuhuoneen Kristus on yksi niistä.

Vielä yksi huone pitää mainita, nimittäin ruokasali. Tummasävyinen barokkihenkinen sali on talon vaikuttavin huone ainakin kirjoittajan mielestä. Kiinnostavia yksityiskohtia ovat mm. hieno intarsiakoristeltu kaappi, jossa on antiikin Kreikasta ammentava kuva, jossa vaunuissa kolmea laukkaavaa hevosta ohjastava nuori mies näyttää matkaavan pilven päällä. Kyseessä saattaa olla joku jumalhahmo, mutta häntä ei oikein pysty tunnistamaan. 

Yksityiskohta ruokasalin kaapin intarsiakoristelusta. Kuva: TJ.

Kaapissa muualla olevat lyyraintarsiat antavat viitteitä Apolloon, mutta pelkästään niiden perusteella hahmon tunnistaminen on hataraa. Kreikkalaisessa kuvastossa ei juuri esitetty muita hahmoja kuin jumalia tai sankareita, joten tunnistettavuus oli tärkeää. Ehkä tässä onkin kyseessä uusklassismin keskeinen ajatus eli että antiikin kuvakieltä käytetään mukaillen uusien ajatusten esittämiseksi. Miehellä nimittäin näyttäisi olevan housut ja sikäli kuin minä tiedän, kreikkalaiset ja roomalaiset eivät käyttäneet housuja vaan erilaisia viittoja, vaippoja ja kaapuja. Miehen hiuksetkin ovat hieman liian barbaarimaisen liehuvat ja pitkät kreikkalais-roomalaiselle kuvakulttuurille.

Ruokasali. Kuva: TJ.

Ruokasalissa on hyvä istahtaa hetkeksi hengittämään sisäänsä sadan vuoden takaista tunnelmaa. Raskas sisustus eristää tehokkaasti interiöörin ulkomaailmasta ja helpottaa siten museovierailijan aikamatkailua. Pöytä ei ole katettu, mutta uskon sen joulun alla olevan. Jostain syystä tämä huone henkii talvea. Nurkassa oleva valkoinen pyöreä kakluuni tuntuu hehkuvan lämpöä. Ruuan tuoksu on helppo kuvitella – niin, ja ne vieraat. Ympärillä on ruotsinkielinen puheensorina. Sisäkkö tuo liemimaljan pöytään. Päivällinen alkaa.

Jacobssonien kotimuseo Ett Hem on avoinna kesäisin sekä muutamana muuna ajankohtana kuten joulun alla. Aukioloajat ja lisätietoa löytyy osoitteesta http://etthem.fi.

Lähteet:

Nummelin, Rolf, ˮEtt Hemˮ. Åbo Akademin omistama Alfred ja Helene Jacobssonin museo, Turku, 2005.

Museon opastekstit

Oppaan kertomukset

http://etthem.fi

www.livrustkammaren.se

https://www.thorvaldsensmuseum.dk/en/collections/work/A82

Berggren, Lars, Landen, Annette et al., Väggarna talar. Åbo Akademis byggnader under hundra år, Åbo, 2017.