Toteutuneita unelmia - ja toteutumattomia Turun taidemuseossa

Emil Wikström: Victor Westerholm.
Pronssi, 1916. Kuva: TJ.

Turun taidemuseon tämänhetkinen kokoelmanäyttely on nimeltään Toteutuneita unelmia – ja toteutumattomia. Näyttelyssä museon toisessa kerroksessa on esillä teoksia, joita kokoelmiin on hankittu Turun Taideyhdistyksen ensimmäisen intendentin, taidemaalari Victor Westerholmin (1860-1919) kaudella.

Olen käynyt näyttelyssä monta kertaa ja joka kerralla miettinyt, että tästä näyttelystä haluan kirjoittaa blogiini ja vasta nyt saan tekstin aikaiseksi, kun näyttelyä on jäljellä reilu kuukausi. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Toinen asia, mitä olen tämän näyttelyn kohdalla miettinyt joka kerta on se, että se ei jotenkin avaudu minulle. Se jättää melko vaisun jälkimaun. Syy lienee ripustuksessa, sillä näyttelyn ensimmäinen huone on kyllä visuaalisesti erittäin kaunis, mutta siinä ei ole suuria, raflaavia ˮtaideaarteitaˮ, vaan pikemminkin pieniä, intiimejä maisemia pääosin Westerholmin siveltimestä. Nämä tunnetummat teokset löytyvät sitten muista saleista. Toinen syy jälkimakuun saattaa piillä siinä, että olen yksinkertaisesti nähnyt Turun taidemuseon helmet niin monta kertaa, että ne eivät enää jaksa samalla tavalla sytyttää. Muistan kyllä ensimmäisen kerran, kun näin Gallen-Kallelan teokset Akka ja kissa ja Sammon puolustus. Silloin ne säväyttivät, vaan nyt ne ovat minulle museon peruskauraa.

Viimeisintä Taide-lehteä lukiessani huomasin, että olen katsonut tätä näyttelyä aivan väärästä vinkkelistä. Taidehistorioitsija Marjatta Hietaniemen artikkeli Kokoelmista taidemuseoiksi. Kaksi kiintoisaa syntytarinaa herätti minut tajuamaan, mistä Turun taidemuseon yläkerran näyttelyssä oikeasti on kyse. Vaikka olen lukenut näyttelyn teeman monta kertaa salien seiniltä, en silti ole sitä sisäistänyt. Tämä näyttely on rakennettu pikemminkin museohistoriallisesta näkökulmasta kuin taidehistoriallisesta, vaikka tämäkin teema toki taidehistorian alaan kuuluu.

Toteutuneita unelmia - ja toteutumattomia-näyttelyn aloitussali. Kuva: TJ.

Turun taideyhdistys perustettiin vuonna 1891 ja Victor Westerholm oli sen ensimmäinen intendentti vuoteen 1919 eli kuolemaansa saakka. Yhdistyksen tarkoitus oli turkulaisen taiteen edistäminen mutta myös pysyvän näyttelytilan perustaminen kaupunkiin ja luonnollisesti kokoelman kartuttaminen. Ajatus taideyhdistyksestä lienee virinnyt Turun Piirustuskoulussa, joka oli perustettu jo vuonna 1830 ja jonka johtajana Westerholm toimi vuodesta 1888 alkaen. Yhdistys määritteli puitteet, minkä mukaan taidekokoelmaa tultiin kartuttamaan. Töitä hankittiin elossa olevilta suomalaisilta ja pohjoismaalaisilta taiteilijoilta, mutta ei venäläisiltä. Ajan hengen mukainen kannanotto siis.

Greta Dahlström: Tiikeri. Pronssi, ei aikaa. Tämän tiikerin kopio toimii
Turun taidemuseon ovenkahvana. Kuva: TJ.

Itse museorakennus, jonka arkkitehti Gustaf Nyström oli suunnitellut, avattiin vuonna 1904. Taideyhdistyksen ponnisteluja tukivat monet lahjoittajat, joista keskeisinä voidaan mainita kauppaneuvosveljekset Ernst ja Magnus Dahlström. Samat miehet vaikuttivat myös Åbo Akademin perustamisen taustalla Jacobssonin pariskunnan ohella. Rakennuksen alakerrassa sijaitsivat alun perin Turun Piirustuskoulun opetustilat ja taideyhdistyksen näyttelytilat olivat yläkerrassa.

Walter Runeberg: Ernst Dahlström.
Marmori, ei aikaa. Kuva: TJ.

Alun perin taidehankintoja tehtiin yhdistyksen omista taidenäyttelyistä. Myöhemmin hankintoja alettiin tehdä myös muualta. Teoksia saatiin tietysti myös lahjoituksina. Taideyhdistys osti lukuisia Westerholmin töitä ja ne ovatkin vahvasti edustettuina näyttelyssä. Taideyhdistys alkoi hankkimaan hieman myöhemmin myös vanhempia kotimaisia töitä, jotta kokoelmaan saatiin historiallista syvyyttä. Tällaisella ajallisella syvyysajattelulla oli kansallisen heräämisen aikaan keskeinen rooli. Varhaisten taidehistoriankirjoittajien kuten Eliel Aspelinin agendassa vuosisadan lopulla on ollut vahvasti pyrkiä osoittamaan, että suomalainen taide juontaa omista kansallisista juuristaan eikä ole omaksunut mitään ainakaan Venäjältä. Nuoren kansan piti rakentaa omaa identiteettiään.

Emil Wikström: Magnus Dahlström.
Marmori, 1906. Kuva: TJ.

Tällaista taustaa vasten tätä näyttelyä siis pitää katsella. Siksi Westerholmin töiden itseoikeutettu paikka on ensimmäisessä salissa. Kronologiaa tämä ripustus ei kyllä noudata, edes teoshankintojen suhteen. Salitekstien mukaan yhdistyksen ensimmäinen taidehankinta oli (naismaalari!) Julia de Cock-Stigzeliuksen (1840-1923) Belgialainen maisema, joka hankittiin yhdistykselle vuonna 1892. Myös Emil Wikströmin (1864-1942) veistos Viattomuuden uni hankittiin samana vuonna. Naistaiteilijoiden töitä hankittiin kokoelmaan heti alusta alkaen ja tuona aikana Turun Taideyhdistystä voikin pitää varsinaisena pioneerina. Hankintoja ohjasi myös tiettyjen taiteilijoiden valikoituminen keräilykohteiksi. Näyttelyn perusteella tällaisia ovat olleet Westerholmin lisäksi ainakin Akseli Gallen-Kallela (1865-1931), Albert Edelfelt (1854-1905), Verner Thomé (1878-1953), Hjalmar (1840-1905) ja tämän veljenpoika Ali (1873-1944) Munsterhjelm sekä myöhempi intendentti Axel Haartman (1877-1969).

Aihepiirit olivat aluksi historia-aiheita ja suomalaisia kansankuvauksia. Westerholmin omat työt ovat pääosin maisemamaalauksia, joten niitäkin suosittiin. Historia-aiheista kiintoisin ja tärkein on varmasti Albert Edelfeltin triptyykki Turun akatemian vihkiäiset 1640 (lopullinen luonnos) vuodelta 1902. Teos hankittiin Taideyhdistyksen kokoelmaan samana vuonna. Maalauksessa kutsuvieraiden kulkue kulkee Turun Tuomiokirkon kehämuurin portista sisään. 

Albert Edelfelt: Lopullinen luonnos teokseen Turun Akatemian vihkiäiset 1640. Öljy kankaalle, 1902. Kuva: TJ.

Keskellä triptyykkiä astelee ylväästi Pietari Brahe. Ehkä he ovat matkalla juhlajumalanpalvelukseen. Kehämuuri ympäröi tuomiokirkkoa Turun paloon asti 1827, joten Edelfelt lienee käyttänyt apunaan vanhoja maalauksia tai grafiikanlehtiä. Turun Akatemia toimi 1600-luvulla kirkon kehämuurin sisäpuolella sijainneessa rakennuksessa. Tämä teos on tosiaan lopullinen luonnos, varsinainen teos sijaitsee Helsingin yliopiston päärakennuksen juhlasalissa. Alkuperäinen on tosin tuhoutunut pommituksissa vuonna 1944 ja se on korvattu kopiolla. Tämä onnettomuus luonnollisesti nostaa Turun Taidemuseossa olevan luonnoksen taidehistoriallista merkitystä.

Hugo Simberg: Perunatyttö. Öljy kankaalle, 1901.
Kuva: TJ.

Kansankuvauksista voi mainita niin ikään Edelfeltin työn Veräjällä (Portaan kylästä) vuodelta 1889. Teos hankittiin vuonna 1893. Toinen realistinen kansankuvaus on Hugo Simbergin (1873-1917) Perunatyttö vuodelta 1901 (hankittu 1905). Maalaus esittää arvatenkin perunakellarissa kyykyssä istuvaa nuorta noin kymmenvuotiasta tyttöä, joka näyttäisi kuorivan perunaa. Päässään hänellä on huivi. Kasvoiltaan tyttö on suomalainen arkkityyppi, joka isompana kasvaa Suomi-neidoksi. Pienissä, suoraan katsojaa tuijottavissa sinisissä silmissä on alakuloisuutta. Simbergin työ on realismia par exellence, vaikka se onkin jo saanut kansallisromanttisia mausteita. Felix Nylundin (1878-1940) Lapsen pää vuodelta 1908 (saatu Ernst Dahlströmin lahjoituksena vuonna 1910) on tyyliltään lähinnä uusklassinen rintakuva, joka ei liiemmin ilmeitä eikä persoonallisia piirteitä esittele. Silti taiteilijan poikaa, myöhemmin keramiikkataitelija Gunnar Nylundia esittävä veistos on täynnä ilmaisua: noin kymmenvuotias poika poseeraa ujosti isälleen, aivan kuin vieraita ihmisiä olisi tuvan täydeltä katsomassa veistämisprosessia. Hieman hukassaolevalta pieni poika keskellä suurta näyttelysalia vaikuttaa, melkein sääliksi käy. Työ on herkkä ja siitä huokuu isän rakkaus.

Felix Nylund: Lapsen pää (Gunnar Nylund).
Marmori, 1908. Kuva: TJ.

Kansallista mytologiaa kuvaavista töistä täytyy nostaa esille Gallen-Kallelan Sammon puolustus. Muistan, kun näin tämän työn ensimmäisen kerran. Ajattelin, että ohhoh, tämähän on maalattu kankaalle. Myöhemmin olen ymmärtänyt tuon älynväläyksen olevan jokseenkin koominen, sillä suurin osa maalauksista on maalattu kankaalle. Vaikutelmani perustui siihen, että taiteilija on käyttänyt karkeaa säkkikankaan tapaista materiaalia, jossa langat ovat paksuja ja niitä on verrattain harvassa. Lisäksi väripigmentti on sidottu vanhanaikaisesti kananmunaan eikä tavanmukaisesti öljyyn. Tämä temperaväri saattaa osaltaan vaikuttaa siihen, että kankaan materiaalisuus tulee niin hyvin työssä läpi. Suomen kansallista ydinkuvastoa oleva teos maalattiin vuonna 1896 ja se hankittiin taideyhdistyksen kokoelmaan vuonna 1901. Sekä kansallisromanttinen että symbolistinen työ on täynnä taistelun tuoksinaa ja lienee ensimmäisiä – ellei ensimmäinen – kuvaus Pohjan akasta. Väinämöisen on kuvannut kuvanveistäjä Erik Cainberg (1771-1816) ensimmäisen kerran Turun Akatemiatalon juhlasalin reliefiin jo vuonna 1814, siis 21 vuotta ennen Lönnrothin Vanhan Kalevalan ilmestymistä.

Akseli Gallen-Kallela: Sammon puolustus. Tempera kankaalle, 1896. Kuva: TJ.

Fanny Churbergin (1845-1892) Asetelma Pariisista toistaa hollantilaista kultakauden (1600-luvulla) moraalisesti opettavaista asetelmamaalausperinnettä. Valokuvamaisen tarkasti maalatut elintarvikkeet ja lasit sekä hopea-astiat esiintyvät myös Churbergin kuvassa, vaikka aivan Pieter Claeszin (1597/1598-1661) tai Willem Kalfin (1619-1693) tasolle hän ei ylläkään (ehkei hänen kenties ollut tarkoituskaan maalata täysin samalla tavalla). Aihevalinta on oikeastaan melko poikkeuksellinen ja luulenkin tämän työn olevan harjoitelman jonkin alankomaalaisen mestarin mukaan. Churberg oli juuri muuttanut Pariisiin, kun hän maalasi tämän työn vuonna 1876. Taideyhdistys hankki teoksen vuonna 1905.

Fanny Churberg: Asetelma (Pariisi). Öljy kankaalle, 1876. Kuva: TJ.

Albert Edelfelt: Tohtori Emile Roux.
Öljy kankaalle, 1896. Kuva: TJ.

Vielä pari maalausta pitää esitellä, vaikka todella moni muukin ansaitsisi tulla mainituksi. Albert Edelfeltin Tohtori Emile Roux vuodelta 1896 hankittiin kokoelmaan vuonna 1898. Teos on hyvin samankaltainen kuin taiteilijan aiempi miljöömuotokuva Louis Pasteurista (1885, Musée d´Orsayssa Pariisissa). Emile Roux (1853-1933) oli ranskalainen bakteriologi, joka työskenteli yhdessä Pasteurin kanssa rokotteen kehittämiseksi ja tuli tunnetuksi työstään kurkkumätää ja jäykkäkouristusta vastaan. Siinä mielessä tämä muotokuva on Pariisin Pasteur-muotokuvan pari.

Viimeiseksi haluan esitellä mielestäni näyttelyn hienoimman työn, joka on Victor Westerholmin Eckerön postilaituri vuodelta 1885. Tämä työ kuuluu niihin teoksiin, joita Turun taideyhdistys ei onnistunut syystä tai toisesta hankkimaan kokoelmaansa. Eckerön postilaituri kuuluu Viipuri-säätiön kokoelmaan Hämeenlinnan taidemuseossa. Syy siihen, että tätä työtä ei hankittu Turkuun johtuu taideyhdistyksen ostolautakunnan vastustuksesta. Se ei ollut riittävän kiinnostunut tästä teoksesta. Romanttissävyinen maalaus vetoaa ainakin minun silmääni. Tyyni kesäilta, edessä aava meri, laiturilla olevista ihmisistä päätellen saapumassa oleva höyrylaiva, joka tuo postia Ruotsista. Ehkä tämä maalaus vetoaa myös siksi, että olen itsekin istuskellut Eckerön postilaiturilla ja katsellut lähtevää laivaa.

Victor Westerholm: Eckerön postilaituri. Öljy kankaalle, 1885. Kuva: TJ.

Näyttely on ollut pakko rajata ajallisesti Westerholmin kauteen, ettei siitä tule liian laajaa ja että jonkinlainen taiteellinen ja museopedagoginen yhtenäisyys säilytetään. Kun näyttelyyn perehtyy ˮoikealla tavallaˮ saa hyvän käsityksen Turun taideyhdistyksen alkuvuosista. Mutta kuten minä tein monta kertaa ennen kuin ˮheräsinˮ, voi tästä näyttelystä nauttia hyvällä omallatunnolla pelkästään katsellen suomalaisen taiteen kultakauden keskeisiä taideaarteita. Tämä hieno näyttely on avoinna enää kuukauden ajan, 4.11. asti.

Turun taidemuseon toisen kerroksen hieno portaali, jota
veljekset Ernst ja Magnus Dahlström vartioivat.

Lähteet:

Opastekstit saleissa

http://www.turuntaidemuseo.fi/toteutuneita_unelmia/

http://www.turuntaidemuseo.fi/museon_historia/

Arell, Berndt, Hoffmann, Christian, Holländer, Tove, Kansallisaarteita. Turun taidemuseo, Turku 1998.

Hietaniemi, Marjatta, ˮKokoelmista taidemuseoiksi. Kaksi kiintoisaa syntytarinaaˮ, Taide 4/2018.

http://www.helsinki.fi/yliopistonhistoria/akatemia/nostot/avajaiskulkue.htm

www.blf.fi

http://kivikierros.com/index.php/tuomiokirkko