Jaakko Liukkosen Matkani-näyttely Haminan Ruutikellarissa

Viikko sitten tein retken Suomen toiselle laidalle, Haminaan. Olisin voinut käyttää Postinkin palveluja asiani toimittamiseen, mutta jos haluaa varmistua lähetyksen perille menemisestä olisi lähetys pitänyt vakuuttaa. Se taas olisi maksanut vähintään saman kuin mitä nyt maksoin meno-paluubussilipuista: 11 euroa. Varhainen lintu madon nappaa, vai mitenkä se olikaan. Kiitos linja-autoliikenteessä joillakin reiteillä vallitsevan hintasodan. Yhtä kaikki, päätin lähteä siis itse matkaan, matkustus kun on niin kivaa. Yhdeksän tunnin istuminen linja-autossa yhden päivän aikana kysyy tosin kuntoa. Mutta matkustamisen välissä ehdin käväistä Haminan kaupunginmuseossa ja kauppiaantalomuseossa sekä tutustua kaupungin Hesburgeriin. Molemmat museot olivat pieniä kotimuseon tyyppisiä paikkoja, joihin minulta meni puoli tuntia yhteensä. Silti ne olivat näkemisen arvoisia. Kaupunginmuseosta jäi mieleen parhaiten se pieni kammari, jossa Katariina Suuri ja Kustaa III kerran tapasivat ja puivat valtakuntiensa asioita vuonna 1783. Pieni vaatimaton kammari eikä edes alkuperäisessä asussaan, mutta silti täynnä historian havinaa. Piipahdin myös todella ihanassa Huovilan kahvilassa Raatihuoneentorilla. Pitkään aikaan en olekaan niin tunnelmallista kahvilaa kokenut.

Haminan Ruutikellari. Kuva: TJ

Matkani tarkoitus oli kuitenkin tavata graafikko ja kuvataiteilija Jaakko Liukkonen. 70-vuotisjuhlavuottaan viettävä taiteilija oli koonnut Haminan Ruutikellariin näyttelyn, joka oli läpileikkaus hänen taiteilijanuraltaan. Graafikkona ja taittajana työskennellyt mies on harrastanut kuvataidetta koko ikänsä. Näyttelyssä oli sekä veistoksia, pastellitöitä että grafiikkaa. Ruutikellari näyttelytilana oli oivallinen ja siellä oli samanlaiset punatiiliset seinät kuin Someron kivimakasiinissa (vrt. aiempi tekstini). Tiiliseinät häiritsevät joitakin töitä mutta toisia ne taas tukevat. Joka tapauksessa punatiili on taustana luonnollisempi kuin vitivalkoinen perinteinen näyttelyseinä.

Jaakko Liukkonen: Ossi Sakarinpoika Kannisto,
poltettu savi, 2015. Kuva: TJ

Valitsin tähän pari veistosta, joista ensimmäinen on nimeltään Ossi Sakarinpoika Kannosto vuodelta 2015 (muistaakseni kuvanveistäjä Erkki Kannoston lapsenlapsi). Materiaalina on poltettu savi, joka on rosoista. Toteutus muistuttaa modernia 1900-luvun alkupuolen kuvanveistoa. Teoksen voi hyvin kuvitella läheisesti muistuttavan malliaan. Veistos on ilmeikäs ja eloisa, tietynlaista sisäistä energiaa uhkuva. Teoksen tärkein elementti tuntuu olevan syvät silmät, jotka luovat harmonisen kontrastin suhteellisen esiintyöntyvälle leualle ja suulle sekä hauskasti päälaelle sommitellulle kuohkealle tukalle. Valaistus palvelee tässä tapauksessa hyvin korostaen veistosten kolmiulotteisuutta. Kymen Sanomien jutussa Liukkonen kertookin juuri kiinnostuksen kolmiulotteiseen esittämiseen olevan syy hänen kuvanveistoharrastukseensa. Mallin sisäisen energian ja olemuksen ilmaiseminen tuntuu olevan ominaista Liukkosen veistotaiteelle.

Jaakko Liukkonen: Jaska 40v., betoni, 2017. Kuva: TJ

Toinen veistos on Jaska 40 v., joka on omakuva 30 vuotta sitten otetun valokuvan mukaan. Teoksen materiaalina on betoni, joka on värjätty pronssin väriseksi. Pronssia se ei kuitenkaan muistuta kuin väriltään, kipsi tulee ensimmäiseksi mieleen – niin hyvin betonille ominainen karkeus on pois siloiteltu. Liukkonen on saanut betoniin näkyviin hyvin mm. uurteet ihossa silmien ympärillä. Myös kulmakarvat on onnistuttu esittämään yksityiskohtaisesti. Materiaalin tuntemus näkyy hyvin tässä työssä. Tämä teos on ilmaisultaan varsin perinteinen viitaten 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun pohjoismaiseen kuvanveistoperinteeseen. Taiteilija on hienosti onnistunut tässä työssä vangitsemaan jotakin itsestään betoniin. Veistoksista tämä on mielestäni selvästi näyttelyn paras työ. Kasvojen ilme ja silmien samalla keskittynyt mutta unelias katse luovat sisäänpäinkääntyneen, rauhallisen ja lämpimän tunnelman. Tunteen ja hetken vangitseminen on tämän työn suurin ansio ja uskon sen olevan ilmaisuvoimaltaan jopa parempi kuin tuo vanha valokuva. Eikö se kerro jotakin onnistumisesta ja taiteilijan kyvystä?

Jaakko Liukkonen: Daemon retkottaa rennosti, pastelli, 2013. Kuva: TJ

Daemon retkottaa rennosti vuodelta 2013 on yksi näyttelyn monista alastonmalleja esittävistä pastelleista. Tämä työ on jo sinänsäkin virkistävä, että tavallisesti alastonmallit ovat aina naisia. Liukkosen näyttelyssä on molempia. Toinen valitsemani pastelli on Istumassa vuodelta 2010, joka kuvaa nuorta alastonta naista – istumassa. Molemmat työt ovat pehmeitä ja herkkiä, osin tekniikastakin johtuen. Lisäksi niissä on tiettyä luonnosmaisuutta. Miesmallia esittävä työ on väreiltään täyteläisempi ja lämpimämpi. Nuoren naisen ollessa istuessaan aika jäykkä (en epäile sitä, etteikö malli tosiaan olisi asetettu näin jäykkään asentoon) on Daemon täydellinen vastakohta, hyvinkin rento, kuten rennosti valittu teoksen nimikin kertoo. Kumpikin on hyvä alastontutkielma ja molemmista huomaa, että vahva ääriviiva on Liukkoselle keskeinen ilmaisun väline.

Jaakko Liukkonen: Istumassa, pastelli, 2010. Kuva: TJ

Jaakko Liukkonen: Tohtori hoitaa ruttoa, linoleumileikkaus,
2016. Kuva: TJ

Grafiikasta otin mukaan teoksen Tohtori hoitaa ruttoa vuodelta 2016. Linoleumileikkaus kuvaa hattupäistä varislintua, jolla on pitkä musta palttoo päällä ja kädessä iso jakoavain. Puupiirrostakin vahvasti muistuttavassa työssä Liukkonen käyttää vain kolmea väriä, mustaa, oranssi ja valkoista. Juuri oranssin ja mustan kontrasti tekee työstä silmäänpistävän ja ilmaisultaan vahvan. Silmää miellyttävä, humoristinenkin pienikokoinen työ ei aukene sisällöltään katsojalle eli vaatii siis tulkintaa. Itse en siihen nyt kuitenkaan lähde, mutta oletan aiheen juurien löytyvän Liukkosen kirjoittamista ja kuvittamista lastenkirjoista, mm. Suomen kansan eläintarinoista.

Liukkosen näyttely oli oikeastaan aika laaja katsaus hänen taiteeseensa vuosien varrelta. Suurin osa töistä oli uusia tai suhteellisen hiljattain tehtyjä mutta mukana oli joitakin töitä uran alkuvaiheiltakin. Näyttely on avoinna Haminan Ruutikellarissa 31.8. asti.